Onko työnohjaajan Kolmas silmä kunnossa?

Psykoanalyytikko Mikael Enckell on kuvannut, miten rakkaus ensimmäisiin esikuviin toimii elämässämme ehtymättöminä voimanlähteinä. Lapsi saa parhaan suojan elämäänsä rakkaudellisesta katseesta, läheisyydestä, rakastavasta kosketuksesta ja vastavuoroisuuden kokemuksesta. Läsnä olevassa alkurakkaudessa tutustumme hyvään häpeään suojeltuna, huomioonottavaan vastavuoroisuuteen sekä kykyyn rakentaa uudelleen rikki menneitä suhteita. Ihmisen syvin kaipuu ja tarve on kuulua johonkin; tuntea rakkautta, yhteenkuuluvuutta ja tulla nähdyksi. Siihen tarvitaan sekä äidin että isän hyväksyviä, kannustavia ja rakastavia katseita.

Meillä jokaisella on mahdollisuus muuttaa väkivaltaisen sukupolviketjujen tunneperimää ottamalla aikuisen vastuu sekä tietoisuus ja rakentaa uusia valintoja. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus muuttaa oman elämänsä käsikirjoitusta.

Nämä sanat ovat mukailtu Britt-Marie Perheentuvan Tietoisuuden tie alkurakkauteen teoksesta. Hänen perustamansa Maria Akatemian tavoitteena on rakentaa eettisesti kestävää ihmisyyttä, joka on välttämätön tulevaisuuden taito kulttuurisen evoluution edistämisessä.  

Näihin ajatuksiin liittyivät muutaman viikon aikana kohtaamani asiat; webinaari Patologisesta organisaatiosta (Suomen työnohjaajat ry), Lari Karjulan teos Ymmärrä uupunutta, johda uuvuttamatta ja oman sukupolviketjuni ongelmien käsittelyyn. Jokainen noista tapahtumista synnytti ajatuksia siitä, miten valtavan suuri merkitys pelkillä sanoilla ja tunneilmastolla on ihmisen tunteisiin ja ajatuksiin sekä sitä kautta toimintaan.

Työyhteisö sairastaa

Ajatellaanpa Juhani Tarkkosen Patologisen organisaation toiminnan kuvausta. Epäasiallisen kohtelun kierre alkaa loukkauksista ja valheista, jolloin organisaatioon syntyy psykologisia ja sosiaalisia myyttejä uhrista; ”vaikea ihminen”. Organisaatiovallankäyttö käynnistyy; oikeuksia rajoitetaan, uhri leimataan yhteistyökyvyttömäksi. Tässä vaiheessa uhri etsii epätoivoisesti oikeuksiaan, mutta hänet leimataan ”psyykkisesti sairaaksi”. Työyhteisölle vahvistetaan tarinoilla uhrin syyllisyyttä. Lopputuloksena uhri joko itse irtisanoutuu tai hänet irtisanotaan. 

Tässä prosessissa henkinen väkivalta on uhrille murskaavaa. Ihmisen syvin kaipuu ja tarve on kuulua johonkin yhteisöön. Mutta millainen henkisen väkivallan perimä jää organisaatioon ja millaisen palan tämä yhteisö vie uhrin sydämestä? Kuka uskaltaa katkaista tällaisen organisaation tunneperimän? Millä ”silmällä” me katsomme toisiamme?

Johtaja uupuu

Tästä päästään Lari Karjulan kirjaan ja johtajan vastuuseen itsestään sekä terveen organisaatiokulttuurin rakentamiseen. Hänen mukaansa hyvinvoiva työkulttuuri on vakaa kuin kivitalo. Kulttuuri on kaiken yhteisen tekemisen tulos. Aivan kuin oikean kivitalon rakentamisessa tarvitaan monenlaista osaamista ja tekemistä, että siinä asuvilla on hyvä olla. Johtajan ja esihenkilön voimavarat heijastuvat suoraan henkilökuntaan. Uupumus voi ilmetä kireytenä, vihana, aggressiivisuutena, työnarkomaniana jne. Johtaja viestii tällöin koko olemuksellaan muille uhkaa. Onko läheisillä työntekijöillä tahtoa ja uskallusta nostaa asia esiin? Karjulan mukaan johtajan pitäisi tietää, että jos omat voimavarat ovat 80 % niin myös seuraava porras suoriutuu 80-prosenttisesti. Tämä johtaa koko organisaation tuuliajolle.

Mutta onko johtajalla itsereflektiokykyä havaita uupumuksensa?  Onko työyhteisössä ilmapiiri, joka rakentaa eettisesti kestävää ihmisyyttä? Onko koko henkilöstöllä ja erityisesti johtajan johtajilla missio inhimillisestä työelämästä? Millaisen palan uupumus vie johtajan sydämestä?

Kolmas silmämme on turvatutka

Buddhalaisten mukaan ei ole olemassa pahoja ihmisiä vaan ainoastaan loukattuja, rikkinäisiä ja kiusattuja. Aiemmat traumat elämän historiassamme eli lapsuudesta lähtien kokemukset vanhempien vihamielisyydestä, julmuudesta niin henkisesti kuin fyysisesti, vaikuttavat siihen millainen turvatutka meille on muodostunut sosiaalisiin tilanteisiin. Jokaisella meillä on aivoissamme peilisolujärjestelmä, joka alkaa muodostua n. 3 kuukauden ikäisenä ja on tutkittu, että se on motorisena järjestelmänä valmis ensimmäisen vuoden aikana. Eli opimme matkimalla motorisia taitoja, mutta on myös osoitettu, että peilisolujärjestelmällä on suuri merkitys sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Tämän perusteella voidaan olettaa, että kukaan ihminen ei oikeasti ole paha! Ei ole pahoja pomoja, työntekijöitä, lapsia, nuoria eli kaikilla pitäisi olla syntyessään mahdollisuus kasvaa rakastetussa, kannustavassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä sekä kokea lämmintä ja suojelevaa fyysistä olemassaoloa juuri sellaisena kuin on.

Leikillisesti voisi sanoa, että otsalohkomme Kolmas silmä havainnoin aktiivisesti toisten henkilöiden aikomuksia ja tunnetiloja katseesta, eleistä ja ilmeistä. Meillä kaikilla on olemassa turvatutka ja joillakin on vielä erityinen herkkyys aistia muiden sekä henkisiä että fyysisiä tunnetiloja.

Meidän tulisi kuitenkin ymmärtää, että Kolmas silmämme voi olla vaurioitunut. Usein tarvitaan ulkopuolista apua ymmärtääkseen itse oman toimintansa seurauksia.  Meillä jokaisella on mahdollisuus muuttaa sukupolviketjujen tunneperimää ottamalla aikuisen vastuu sekä tietoisuus ja rakentaa itse uusia valintoja. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus muuttaa oman elämänsä käsikirjoitusta.

Työnohjaajana tai sovittelijana on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa myös itsessään asiakastilanteen aiheuttamat tunteet. Herättääkö toisen olemus pelkoa, myötätuntoa, ahdistusta, kiukkua, häpeää, jotka vaikuttavat omaan ajatteluun. Vahvuutta on taito tasapainottaa omaa ja asiakkaan tunnetilaa sekä lempeästi ohjata kohti uusia valintoja ja ratkaisuja.

Työnohjaus omien tunteiden ja ajatusten tulkkina

Työnohjaus on työhön, työyhteisöön ja toimintaympäristöön sekä johtamiseen liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tarkastelua ja jäsentämistä koulutetun työnohjaajan avulla.
Tavoitteena on lisätä ymmärrystä työstä ja toimintatavoista, vahvistaa ammatti-identiteettiä sekä kehittää työyhteisön vuorovaikutusta ja hyvinvointia. (STOry:n määritelmä)

Työnohjauksessa tutkitaan ohjattavan ajattelua, uskomuksia, tunteita ja itseymmärryksen lisäämistä. Yhteinen dialogi mahdollistaa omien vahvuuksien tunnistamisen sekä uudenlaisen hyvinvointia lisäävän ajattelun ja toimintatapojen käyttöönottamisen.

Työnohjaus vahvistaa henkilön omaa ammatillista toimijuutta.